Oon nähnyt elämää 18 vuoden ajan, ja siihen aikaan on mahtunu kaikkea. Valehtelematta. Niin paljon kipeitä asioita ja kipeitä menetyksiä, mut kuitenki niin paljon iloa ja onnistumisia. Uskallan ihan rehellisesti sanoo, että mä olen henkisesti hiton vahva ihminen tän kaiken jälkeen. Mua ei enää pienet vastoinkäymiset pysäytä. Ne saattaa hetkellisesti ravistella, ehkä vähän itkettääkin, mutta pidemmän päälle ne on vain pieniä naarmuja. Jotkut sanoo, että mä olen luonteeltani kova. Anteeks mitä? Mielestäni oon aivan täydellinen vastakohta kovalle. Pyrin rakastamaan läheisiäni niin moitteettomasti kun mä vaan ikinä pystyn, enkä oo lainkaan itsekäs saati sitten kylmä. Oon sydämellinen, sosiaalinen ja pirteä. Mä varmaan oikeesti naurankin puolet mun hereilläoloajasta, vähintään. Että se siitä kovasta. Haluisin joskus kuulla, että millä perusteella mä olen sellainen... No joo. Mielipiteensä kullakin. Eikä muiden sellaiset mua oikeestaan liikuta. Mulla on omani ja se riittää.
Vaikka, kuten jo mainitsin, oonkin henkisesti vahva, sillä ei oo mitään tekemistä mun itsetunnon kanssa. Oikeestaan mun itsetunto on ihan toista luokkaa. Joskus tunnen oloni tosi itsevarmaksi, mut on niitäkin päiviä, toisinaan hetkiä, jolloin mulla ei oo tietoakaan itsevarmuudesta. Joskus spekuloin päässäni että mulla on varmasti joku kakssuuntanen mielialahäiriö... Tietyt oireet ihan todella viittaakin siihen, mutta ainakaan vielä ei mitään vakavampaa ole. Enkä mä totta puhuen usko että tulee olemaankaan. Mä olen ihan tavallinen tallaaja huonojen ja hyvien päivieni kanssa. Eiks niin?
Apua, hirveen vaikeeta tällanen tiivistetysti itestään kertominen... Ehkäpä tulevien postausten myötä mut oppii tuntemaan hieman paremmin, tää yritti olla pieni alkuspiikki mut en tiedä miten siinä onnistuin. Anyways, tuun jakamaan täällä blogin puolella paljonpaljon mun ajatuksia, tunteita, mietteitä. En haluu luokitella tätä mihinkään kategoriaan, koska en vielä tarkalleen tiedä mitä tää tulee pitään sisällään. Sen näkee sitten. Olis tosi kiva saada kommentteja - palautetta tai mitä vaan muutakin. Jos joku tänne sattuu eksymään, niin tervetuloa ♥
Vaikka, kuten jo mainitsin, oonkin henkisesti vahva, sillä ei oo mitään tekemistä mun itsetunnon kanssa. Oikeestaan mun itsetunto on ihan toista luokkaa. Joskus tunnen oloni tosi itsevarmaksi, mut on niitäkin päiviä, toisinaan hetkiä, jolloin mulla ei oo tietoakaan itsevarmuudesta. Joskus spekuloin päässäni että mulla on varmasti joku kakssuuntanen mielialahäiriö... Tietyt oireet ihan todella viittaakin siihen, mutta ainakaan vielä ei mitään vakavampaa ole. Enkä mä totta puhuen usko että tulee olemaankaan. Mä olen ihan tavallinen tallaaja huonojen ja hyvien päivieni kanssa. Eiks niin?
Apua, hirveen vaikeeta tällanen tiivistetysti itestään kertominen... Ehkäpä tulevien postausten myötä mut oppii tuntemaan hieman paremmin, tää yritti olla pieni alkuspiikki mut en tiedä miten siinä onnistuin. Anyways, tuun jakamaan täällä blogin puolella paljonpaljon mun ajatuksia, tunteita, mietteitä. En haluu luokitella tätä mihinkään kategoriaan, koska en vielä tarkalleen tiedä mitä tää tulee pitään sisällään. Sen näkee sitten. Olis tosi kiva saada kommentteja - palautetta tai mitä vaan muutakin. Jos joku tänne sattuu eksymään, niin tervetuloa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti